sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Umbria

Kun tulin aikanaan opiskelemaan Italiaan ja bussi kiemurteli mutkaisia teitä korkealle kukkulan huipulle kohti Perugian kaupunkia, ajattelin: " Minne mä olen oikein joutunut?!"

Siihen asti Italia oli minulle sama kuin Rimini: Kilometrien pituista turistirantaa, aurinkoa, pizzaa ja jäätelöä, huvituksia mielin määrin kahviloista pubeihin ja ulkoilmadiskoihin.
Ihmismassoja kävelemässä ranta-alueen kauppakatuja, lämpimässä pimeässä yössä tähtitaivaan alla.

Komeita italialaisia nuoria miehiä.

Umbria on " Italian vihreä helmi" keskellä Italiaa.
Laaksoa, kukkulaa, vuorta. Pieniä keskiaikaisia kyliä ja kaupunkeja kököttämässä kukkuloiden huipuilla.

Merestä ei tietoakaan.
Ei ollut minun unelmani parikymppisenä.

Jos joku olisi silloin sanonut minulle, että " tästä ei nyt tullutkaan lyhyt opiskelureissu, vaan asut täällä seiraavat vuosikymmenet",
olisin varmaan purskahtanut itkuun.

Seuraavana päivänä nautin cappuccinoa Perugian katukahvilassa, kun italialainen suklaasilmä lähestyi pöytääni.
Hymyssäsuin hän kysyi:" Saanko istua?"
Nuorena kohteliaana tyttönä, en kehdannut kieltää. ( Nyt onnistuisi hyvinkin.)
Ajattelin: " Istukoon, mutta turha yrittää! Ei kiinnosta sitten tippaakaan!"

Vuoden päästä olimme naimisissa.
Kahden vuoden päästä työntelin poikaani Petrikkiä rattaissa Perugian mäkiä ylös ja alas.

Huomaamattani, salakavalasti, vuosien myötä, olen kiintynyt
Umbriaan.

Elämä on rauhallista.
Ei ole suurkaupungin meluja ja saasteita.
Suurimmat kaupungit ovat Perugia ja Terni, jotka ovat jopa hiukan pienempiä kuin kotikaupunkini Tampere.
Kuuluisin kaupunki on kuitenkin Assisi, Franciscus Assisialaisen kotikaupunki. Erikoisesti keväällä turistit eri puolilta maailmaa tulevat ihailemaan kaunista keskiaikaista kaupunkia ja nauttimaan Assisin " sisäisen rauhan ja levon" tunnelmasta.

Luonto on koskematonta: Vihannekset, hedelmät, oliiviöljy, tryffelit, villisika, vuoristovesi ja viinit ovat joitakin tämän maaperän herkullisia antimia.
Ja minähän " herkkuilen", ja sitten taas lenkkeilen mäkiä ylös ja alas.

Sijainti on täydellinen, sillä Umbriasta ei ole mahdottoman pitkää matkaa mihinkään Italian kaupunkiin.
Parissa tunnissa ajat autolla Roomaan, Firenzeen, Tyrrhenian ja Adrianmeren rannikkokaupunkeihin.

Huhtikuusta syyskuun loppuun kuuluukin kodistani lauantaiaamuisin iloinen huudahdus: " Aurinko paistaa! Auton nokka kohti Riminiä!"

PS.Kuvassa Assisi










People have read this post.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti