Sunnuntaihuomenta suomalaiset!
Juon rauhassa aamukahvia,
ja annan koiralleni joka aamuisen herkkukeksin.
On minulla niin tottelevainen koira,
näytän vain keksiä ja totean "istu", niin heti istuu kiltisti.
Kun nyt vielä oppisi, että istuminen tarkoittaa mamin eteen istumista,
eikä sitä, että kiertää pöydän ympäri, toiselle puolelle pöytää, istuu tuolin alle ja odottaa keksiään.
Minä nousen ylös tuolilta, kierrän myös pöydän ja kömmin konttausasentoon tuolin alle,
laitan keksin koiran suuhun.
No, kukaan ei ole täydellinen.
Ei Maximkaan, vaikka fiksu onkin.
Viikko on vierähtänyt mukavasti, Suomesta täällä lomalla olevien ystävieni Ruutin, Markuksen ja heidän tyttärensä Lindan seurassa.
Mukavasti tarkoittaa sitä, että viikon pääaihe on ollut aikalailla italialainen ruoka.
Ollaan nautittu lämpimistä illoista kyläjuhlan eli festan vilskeessä.
Haarukoitu gnoccheja ja antipastoja, italialaisen yhtyeen soittaessa tanssimusiikkia taustalla.
Eilen illalla sporttimiehemme Sörtsö ja Markus innostuivat "Spoleto by night" juoksusta.
Juoksivat pimeässä illassa vanhankaupungin kapeita, pelkkää ylämäkeä olevia teitä, melkein +30° asteen kuumuudessa,
ja vielä nauttivat siitä.
Tunnelma oli varmaan kyllä upea keskiaikaisilla kaduilla.
Hetken jopa mietinkin,
että juoksisinko miesten perään
romanttisille kaduille:
Vespalla ja huurteinen juoma toisessa kädessä.
Me naiset istuttiin "katsomon puolella" terassilla, kylmää juomaa hörppien.
Hieman ennen puolta yötä, miehet saapuivat hikisinä maaliin.
Markus edusti Suomea hienosti Suomipaita päällä.
Luulenpa, että oli ainoa suomalainen juoksija,
muutaman muun ulkomaalaisen joukossa.
Miehet tarvitsivat rankan työn jälkeen hiilihydraatteja,
joten me naiset mukauduttiin ehdotukseen " keskiyönpastasta" pizzeriassa.
Johan meille nälkä tulikin,
kisoja katsellessa.
Ajoimme vuorenrinnettä ylös, ilman katuvaloja olevaa vuoristotietä.
Halusin viedä ystäväni pizzeriaan,
missä maisemat ovat unohtumattomat.
Istuimme korkealla rinteessä sijaitsevalle terassille.
Alhaalla laaksossa Spoleton kaupunki yövaloissa,
musiikki soi kaukana laaksossa,
kuulimme sen hiljaisena vuorenrinteelle asti.
Nautimme "hiilihydraatit" pastan, pizzan ja antipastojen muodossa.
Hyvältä maistui,
vaikka kellon mukaan meidän olisi pitänyt olla jo kotona nukkumassa.
Lauantai- ilta ja kesäyö.
Kuka viitsii kelloa katsella.
Viva la vita.
Kun heräsin tänä aamuna,
vatsani näytti yösyönnin jälkeen kuumailmapallolta.
Tänään on italialaisten ystävieni 30- vuotis hääpäivä, ja meidät on kutsuttu ravintolaan juhlimaan ja syömään.
Miten saan kuumailmapalloni mahtumaan johonkin juhlamekkooni?
Ja näyttää jopa viehättävältä?
Lähden ostoksille.
Ostan korsetin.
Saakohan sillä "yönylensyöntipallovatsasta"
ampiaisvyötärön?
PS.Maisema pizzeriasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti