Firenze

Olin varannut huoneen minulle ja Sörtsölle Firenzestä, 4-tähden hotellista  muutaman päivän luksuslöhölomaa varten, joka osoittautuikin sitten "hophop!" kävelylomaksi, niinkuin aina maratoonarini matkassa.

Kävelen ihan mielelläni 15 km.per päivä, varsinkin jos voin samalla katsella Firenzen ale-näyteikkunoita, mutta  parinkymmenen kilometrin kohdalla tuntuu siltä, että tämä ei ole enää hauskaa.
Alan irvistelemään itsekseni ja hidastan tahtia, Sörtsön hokiessa: "Hophop!"

Haluaisin potkaista Herra Pulua nilkkaan saadakseni hänet pysähtymään.
Aikuisena ihmisenä en kuitenkaan mielelläni käytä väkivaltaa, joten ehdotan kahvitaukoa.
Lepoa jaloilleni.
Aah!
Sörtsö vastaa myöntävästi.
Hörppäsee espresson seisoviltaan tiskiltä ja on jo ulkona kävelemässä, ennenkuin olen saanut sokerin sulatettua omaan kahviini.
Jep.
Ja taas mennään.

Hotellimme oli, sanoisinko "erilainen":
Käytävien nojatuolit kasvojen mallisia, pöydät love-kirjoituksia, ja seinät mustia.
Huoneemme ovi kultareunainen taulu,
keskiaikaisen nobiilin muotokuva.
Sisällä huoneessa viininpunaiset seinät, tähtitaivas.
Sängyn edessä, baaritiski ja kokonainen peiliseinä missä jätti-TV.
Piti katsoa ulos ikkunasta, että ollaanko tosiaan Firenzessä eikä Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella.
Annoimme huoneelle nimenkin. Kamasutra.

Firenze on kaunis kaupunki.

Siellä henkii käsinkosketeltavana taide ja historia,
korkeiden, ylväiden, barokkimaisten palatsien kujilla ja sisäpihoilla.

Siellä tuoksuu nahka pienillä kujilla, kaupoilla ja toreilla, missä myydään nahkatavaraa laukuista lompakoihin kaikissa sateenkaaren väreissä.

Siellä nauttii kansainvälisen muotimaailman näyteikkunoiden ihastelemisesta.
Moderneja yksinkertaisesti mutta tyylikkäästi  sisustettuja Guccin tai Pradan lasiseinäliikkeitä kauniine luomuksineen, ja uskomattomine hintoineen.
Traditionaalisia vanhoja liikkeitä marmorilattioineen, antiikkipiirongeilla ja kuninkaallisilla tuoleilla sisustettuja saleja, joissa valmistetaan edelleen yksilöllisiä miesten pukuja räätälityönä.

Siellä pyyhällät kielten sekamelskassa, reppu selässä kulkevien turistien joukossa .
Voit pysähtyä trattoriaan syömään kuuluisaa toscanalaista Fiorentina- pihviä tai istahtaa vain rappusille katselemaan ohikulkevia.

Minulle firenzeläiset puhuivat väkisin englantia, luulivat minua Italiassa lomalla olevaksi turistiksi.
No, salakuuntelin toscanalaisten keskusteluja, kun eivät tienneet että olen puhunut italiaa 25-vuotta.
Toscanan murre on todella hullun kuuloista.
He lausuvat c-kirjaimen h- kirjaimeksi.
He eivät juo Coca-Colaa vaan Hoha-Holaa.
Kuulostaa kakaroiden pelleilyltä.

Duomo oli vaikuttava; ihmiset ovat olleet keskiajalla uskomattoman lahjakkaita ja taitavia, että ovat pystyneet rakentamaan käsin niin mahtavaa arkkitehtuuria.

Ponte Vecchion silta auringossa säihkyy kymmenine kultakauppoineen. ltavalaistuksessa romanttinenkin, kuun valaistessa Arno-jokea.
Kävimme kolmen päivän aikana katsomassa nähtävyydet  n.nelisenkymmentä kertaa.
Sitä ehtii hyvin, jos kävelee koko loman ajan, koskaan pysähtymättä, 7-kilometrin tuntivauhtia.

Uffizin taidegalleriassa meni monta tuntia, vaikka kuinka olisit koittanut katsoa taulut reippaasti.
Lippin, Caravaggion ja Michelangelon tauluissa oli neron kädenjälki, taulut olivat eläviä,
niistä huokui katsojalle taulujen henkilöiden ajatukset ja tunteet.
Saleja taisi olla n.sata.
Nautinnollinen päivä vaikka viimeisissä huoneissa et jaksa enää yhtään taideaarretta vaan etsit enemmänkin silmilläsi vessaa.
Sörtsön huomio taiteesta:
"Kulkivat puolialastomina keski-ajalla."
Minun huomioni:
"Kilpirauhasongelmia aika monella."
(Useissa tauluissa ihmisillä oli ulkonevat silmät.)

Sellainen on Firenze. Voisin asuakin siellä.

Muistuttaa kotikaupunkiani Tamperetta. Firenzen jakaa joki, Tampereen koski.

PS. Muutama puhelinkuva lomaltamme. Ensimmäinen kuva ei ole taulu vaan hotellihuoneemme ovi.