Vuoden vanha!

Vuosi tuli täyteen eilen.
Siitä kun minusta tuli virallisesti bloggari ja kirjoittauduin suomalaiselle blogilistalle.

Niinpä koristelin kotini keltaisilla ja punaisilla ilmapalloilla, ahmin palan kakkua, puhalsin innoissani yhtä kynttilää ja kilistelin kuohuviinilasia Sörtsön kanssa huutaen itselleni ja blogilleni: "Hurraa!" "Onnea!"

Uskoitko tämän?
Älä välitä.
Välillä uskon itsekin näihin omiin fantasioihini.
Ettei muutu elämä tylsäksi.

Vuodessa on tapahtunut paljon ja vieläkin enemmän.
Ihmettelen vaan:
Minäkö olen kirjoittanut 100-blogipostausta?
Minäkö olen täyttänyt 6-ruutuvihkoa sekavalla töherrykselläni peiton alla?
Minunko blogini on julkaistu kirjana "Terkkuja Leilalta Italiasta"?
Minäkö olen juonut 842- kuppia kahvia  ja syönyt 1278 keksiä kirjoittaessani blogipostauksiani?
Minunko blogiani lukee n.5000 ihmistä kuukaudessa?
(Mitä teille muuten kuuluu?)
Minäkö olen huutanut 118 kertaa ovenraosta kurkistavalle Sörtsölle:
"Kirjoitan! Ovi kiinni!"

Toivon, että olette nauttineet lukemastanne.
Ettei olisi mennyt hyvä aika hukkaan.

Ottakaa tekstini kevyesti, sillä kirjoitan reaalifantasiahuumoria,
(kirjallisuuden uusi laji?) tarkoituksenani saada hyvä mieli sekä minulle, että sinulle blogini lukija.
Jätän mafiat ja työttömyyden muiden tietoisempien ihmisten huoleksi ja pohdittavaksi.
Tarkoitukseni ei ole vertailla italialaista yhteiskuntaa muihin,
vaan kertoa omasta pikkuelämästäni  positiivisella, iloisella asenteella.
Nauraa ja naureskella rakkaudella.

Ei minulla muuta.
Paitsi se tärkein on vielä sanomatta.
Sydämessäni tunne on tämä:

KIITOS!