Udine

Kirjoittelen Udinesta.
Ai, et tiedä missä se on.
Älä välitä, en tiedä minäkään missä olen.
Jossain Pohjois-Italiassa, lähellä Slovenian rajaa.

Syy, miksi blogissani on ollut hiljaiseloa ja miksi olemme täällä jossain, on että Sörtsöni leikattiin Udinen sairaalassa.
Aivoista löytyi pieni aivokasvaimen alku, jonka kuuluisa aivokirurgi poisti.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä kasvain saatiin kokonaan pois, eikä lisähoitoja tarvita.
Viikonverran Sörtsö joutuu vielä makaamaan sairaalassa, mutta mieli on iloinen ja kiitollinen.
Maailmankuulu sörtsöhuumorikin lentää taas sairaalan sängynpohjalta.

Vaikka lensi se huumori italiaanollani ennen leikkaustakin, vaikka huoli leikkauksen riskeistä kuristikin kurkkua.
Kun ajoimme tänne jonnekin koko Italian läpi, Sörtsö virnisti minulle:
"Jutellaan nyt mukavia, takaisin tullessa mä en ehkä tunne sua enää."
Mieli on nyt iloinen, helpottunut, vapautunut ja kiitollinen.
Tästä on niin hyvä jatkaa.
Kevätaurinkokin paistaa, mimosat tuoksuvat ja kirsikkapuut kukkivat.
Sydän hyppii riemusta.

Ja sairaalassa minua odottaa uusi ja terve mies.
Ja mikä mies.
Kaljussaan ja parransängessään, ehdottomasti Udinen sairaalan seksikkäin mies.